Mikko: Dynamosalilla treenaamisesta tuli elämäntapa

Elokuu 2014. Nuorempana harrastettu punttisali ja sähly olivat enää kaukainen muisto ja vuodet toimistolla istuen olivat tehneet tehtävänsä. Oli aika tunnustaa tosiasiat ja todeta tilanne: reilusti ylipainoa, täydellinen rapakunto ja elintavat aivan rempallaan. Siispä käsi ylös ja työporukan haasteeseen mukaan, suuntana Dynamosali ja uusi elämä!

Ensimmäiset salikäynnit menivät personal traineriksi opiskelevan tutun tahdissa ja kuten arvata saattaa, se oli kerta kaikkiaan kamalaa. Hiki valui, henki ei kulkenut ja keho ei vain yksinkertaisesti totellut. Leukoja oli kaulassa enemmän, mitä tangossa jaksoi vetää… Kaveriporukassa ja PT:n piiskatessa ei kuitenkaan voinut antaa periksi, vaan sitkeästi jatkettiin tangon kanssa äheltämistä. Ensimmäinen syksy meni uuden ruokavalion kanssa painoa pudottaessa ja treenit ajoittuivat myöhälle iltaan, kun sali hiljeni ja kehtasi itsekin lähteä punnaamaan.

Pikkuhiljaa tuloksia alkoi näkyä, niin puntarin lukemissa, peilissä, kuin myös tangon päissä. Olo oli energisempi ja kipinä treenaamiseen oli kova, väliin jääneet treenit alkoivat tuottaa suorastaan vieroitusoireita! Alkuperäinen porukka oli karsiutunut yksi kerrallaan pois kyydistä, kuka mistäkin syystä, mutta se ei enää tässä vaiheessa vaikuttanut omaan motivaatioon. Hiljalleen alkoi tuntua siltä, että eiköhän tässä kehtaa jo treenailla muittenkin mukana. Iso kiitos kuuluu Dynamosalin henkilökunnalle, joka omalla olemuksellaan ja esimerkillään ovat onnistuneet luomaan todella hyvän ja kannustavan ilmapiirin salille.

Seuraava puoli vuotta meni omien netistä ladattujen ohjelmien mukaisesti puntteja kolistellessa ja tulokset kehittyivät hiljalleen, mutta kun vuoden päivät alkoivat olla täynnä, alkoi homma maistua puulta ja paikallaan junnaamiselta. Tässä vaiheessa Dynamosalin PT:t Mata ja Iida heittivät ilmoille tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: Dynamo Pro –valmennus.

Siispä pienen harkinnan jälkeen nyppäämään Mataa hihasta ja kysymään, että alakko nää mua. No, Matahan alkoi ja siitä homma lähti aivan uuteen nousuun. Valmennus alkoi rennosti jutustellen ja taustoja kartoitellen sekä miettiessä harjoittelun tavoitteita. Tavoitteita? Ei ollut käynyt mielessäkään ennen tuota tilannetta, että tässä voisi olla jotain tavoitteita, ainakaan sellaisia mitä voisi selkeästi kirjoittaa paperille. Tavoitteet kuitenkin löytyivät ja lähtökunnon selvittämisen jälkeen olikin ensimmäinen oikea treeniohjelma ja harjoittelua tukeva ruokavalio edessä. Matan ammattitaito ja omistautuminen vakuuttivat alusta alkaen, kyseessä oli nimikkeen mukaisesti todellakin henkilökohtainen valmentaja. Omassa olotilassa ja tuloksissa tuli suorastaan hyppäys eteenpäin, eikä sen jälkeen ole tarvinnut enää miettiä treenimotivaatiota!

Kovassa motivaatiossa on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Harjoittelun keventäminen tai jopa väliin jättäminen on osoittautunut todella vaikeaksi palaksi, vaikka välillä sitkeästikin vaivanneet vammat olisivat sitä vaatineet. Liian helposti on tullut lähdettyä tekemään ja ”vähän kokeilemaan”, josko se jo kestäisi… Nyt alkaa ehkä hiljalleen mennä perille, että ei se kunto täysin nollaan romahda, vaikka ei jatkuvasti vedä koko ohjelmaa täysillä. Pikku kevennys ja vaihtelu voi tehdä välillä jopa ihan hyvää.

Ohjelmien vaihtuessa ja ohjattuihin treeneihin osallistuessa on tasaiseen tahtiin tullut mukaan uusia liikkeitä, joista ei ole aiemmin ole ollut hajuakaan. Skin the cat? Täh? Jälleen iso kiitos henkilökunnalle, joka on aina opastanut niin perusliikkeiden oikeassa tekniikassa, kuin jaksanut innostaa ja opettaa uusia tapoja haastaa kehoa. Nykyisellään pyrinkin oman ohjelmani lisäksi osallistumaan mahdollisuuksien mukaan ohjattuihin tunteihin, eikä ainakaan vähiten Dynamolaisten ja kanssatreenaajien luoman ilmapiirin vuoksi. Salitreenaaminen voi todistetusti olla myös hauskaa!

Elokuu 2016. Kaksi vuotta takana ja voi kai sanoa, että Dynamosalilla treenaamisesta on tullut elämäntapa. Jokaista treenikertaa odottaa innolla ja vaikka välillä salille on tullut  joskus mentyä työpäivän jälkeen katse hieman lasittuneena, on sieltä saanut lähteä hymyssä suin. Vielä kun muistaisi venytellä… 😉

-Mikko

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Robottitarkistus * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.